Siitä se alkaa, ajatteli moni 24.4, kun Rakennusteollisuus julkaisi suhdannekatsauksensa, jossa todettiin rakennusalan siirtyvän laskusuhdanteeseen. Katsauksen mukaan rakentaminen on siirtymässä ensimmäisenä isona toimialana laskusuhdanteeseen kasvettuaan muuta taloutta nopeammin neljän vuoden ajan. Laskusuhdanne kuulostaa monen korvaan jotenkin arvoitukselliselta, mutta pelottavalta asialta. Silloin tulee mieleen, että nyt tuumataan ja kattellaan vähän aikaa, eikä tehdä mitään isompia liikkeitä mihinkään suuntaan.
Ja niin ruokitaan laskusuhdannetta ja talouden ajautumista lamaan. Vaikka laskusuhdanteen käynnistymisessä on lähes aina kyse yhdestä toimialasta, se heijastuu nopeasti myös moneen muuhun toimialaan. Vaikutusten nopeus riippuu monesta asiasta, mutta suunta on selvä. Kiihtyvä uutisointi ruokkii yksityisen kulutuskysynnän hiipumista, johon vaikuttaa totta kai myös lisääntyvä työttömyys. Laman aikana kaikki näyttää toivottomalta, eikä positiivisia talouden rakentajia tahdo löytyä. En tahdo tällä kirjoituksellani olla yksi maailmanlopun saarnaajista, vaan pyrin yksinkertaistamaan vaikean asian sellaiseksi, että se ei tunnu pelottavalta mörrimöykyltä.
Suhdanteet vaihtelevat. Tätä vaihtelua voi pitää lähes luonnon voimana, koska sen aiheuttavat tekijät ovat hyvin moninaisia. Suhdanteet vaihtelevat, vaikka maailmassa on enemmän talouden ja politiikan osaajia kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa, ja heistä jokainen tietää, miten lama syntyy. Suhdanteet vaihtelevat, koska jossain markkinassa kaupan käynti alkaa ylikuumentua, eli tarjonta alkaa olla liian suurta kysyntään nähden. Aika simppeliä, mutta käytännössä todella monimutkaista.
Kuva: Suhdannevaihtelu
Edellä kuvatut makrotalouden ilmiöt noudattelevat säännöllisen epäsäännöllisen näköistä sinikäyrää. Korkeasuhdanteen ja laman etäisyys toisistaan vaihtelee, mutta itsestä tuntuu, että lamojen väli on lyhentynyt. Olen ehtinyt nähdä jo monta lamaa ja jokainen niistä on vaikuttanut omaan elämääni jollain tavalla. 1990-luvun alun lama oli pahin. Jälkikäteen sen on arvioitu olleen pahempia Suomen historiassa ja jakaneen yhteiskunnan kahtia. Muistan, miten ulkomaisten lainojen varaan yritystoimintansa rakentaneet menettivät kaiken. Itse onnistuin – oikeastaan tuurilla – käyttämään tuon ajan opiskelujen parissa, joten pystyin varautumaan tulevaisuuteen.
Meidän alallamme on näkynyt jo puolisen vuotta kahteen suuntaan yhtä aikaa vetävä ilmiö. Uusien asiakkuuksien syntyminen tuntuu tyssäävän joko siihen, että yrityksellä menee niin lujaa, ettei uutta järjestelmää ehditä ottaa käyttöön, tai sitten pelätään tulevaa lamaa. Vaikka potentiaalisten asiakkaiden arvostelu ei ole välttämättä viisasta, arvostelen kuitenkin sen verran, että kumpikin syy edustaa lyhytnäköistä suhtautumista yrityksen tulevaisuuteen. Jokainen osaa varmasti arvata lopputuloksen, jos yrittää juosta, tunkea samalla kädet syvälle taskuihin, vetää hartiat kyyryyn ja lippalakin silmille. Ei tulevaisuutta voi pelätä, jos samalla haluaa pitää oman liiketoiminnan kasassa ja mieluiten myös kasvussa.
Lätkää ja futista on kiva katsoa, osittain siksi, että ulkopuolelta katsovan on helppo jakaa neuvoja. Omassa työssäni on samoja piirteitä, eli jaan neuvoja yritysten ulkopuolelta. Väitän kuitenkin, että osaamiseni sillä saralla on paljon isompi kuin lätkässä ja futiksessa. Niistä en ole saanut palkkaa, mutta tästä hommasta minulle maksetaan. Neuvoni lähitulevaisuutta varten on se, että huolehdi yrityksesi kassasta, ja siinä kohdassa, kun alkaa näyttää hiljaiselta, investoi niin paljon kuin pää kestää. Hyökkää, kun muut vetäytyvät poteroon. Laskusuhdanteen ja laman jälkeen tulee aina noususuhdanne ja sen varaan kannattaa rakentaa.
Julma totuus on, että lama puhdistaa markkinoilta epäkelvot yritykset. Itsensä vahvaksi ja tasapainoiseksi rakentaneet yritykset pärjäävät. Eteenpäin katsovat yritykset selviävät. Ei muuta kuin eteenpäin, laidat ryskyen ahtojään läpi.
Pohditko kannattaako investoida toiminnanohjausjärjestelmään? Lataa opas!
